Wolfram Eilenberger, Minun suomalainen vaimoni

Kirjan maailmaan koukuttuu yleensä ennen 50. sivua. Wolfram Eilenbergerin Minun suomalainen vaimoni -teos nappasi minut kyytiin jossakin sadannen sivun paikkeilla. Jotain kirjassa tietysti oli, koska ylipäätään sinnittelin sinne saakka. Varmaan siksi, että meistä suomalaisista on aina niin kiintoisaa kuulla, mitä muut meistä ajattelevat.

Lyhykäisyydessään tarina on tämä: vuonna 1995 Eilenberger tapaa jossain Euroopan laidalla suomalaisen Pia Päiviön ja rakastuu tolkuttomasti. Mies seuraa Piaa Suomeen ja alkaa oitis havainnoida maata ja sen ihmisiä kulttuurihistorian opintojensa valossa. Seuraa herkullisia vaiheita.

Kirjan keskeinen näyttämö on Päiviöiden kesämökki. Siellä valmistaudutaan pariskunnan häihin ja sieltä Eilenberger tekee mielessään pistoretkiä menneeseen ja olevaan. Ehkä se oli tuo rakenne, joka hiukan tuotti vastustusta sivulle sata saakka. Toisaalta rakenne oli hauskuus sinänsä, tuli sellainen olo, että siinä on saksalainen päätynyt suomalaisten systeemiin, eikä enää osaa pois. Ei tosin haluakaan osata.

Hyvä kirja, suosittelen! Onneksi Eilenberger on kirjoittanut sille jatkoa, Minun kolmikieliset kaksoseni. Taas mennään tosipohjalla, pariskunnalla on kaksoset ja perhe asuu paraikaa Kanadassa. Molemmat opettavat Toronton yliopistossa.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi