Toimittaja tulee, apua!

Toimittajan työ on siitä kivaa, että saa kiusata kaikkia muita ihmisiä ja olla itse kaikessa rauhassa kameran ja lehtiön suojissa. Salaa toimittaja kuitenkin haluaa, että joku joskus kysyisi häneltäkin jotain, eikä tarvitsisi olla kaiken aikaa muiden äänitorvena.

Äsken soitti Susanna Kinnari Hämeen Sanomista ja huomenna hän tulee käymään – saan siis maistaa omaa lääkettäni.

Pienyrittäjää ilmainen julkisuus ilahduttaa. Juttu on aina parempaa julkisuutta kuin maksettu mainos. Ihmiset luottavat juttuun ja pitävät mainosta arveluttavana.

Kun toimittaja nyt sitten tosiaan on tulossa, niin iloon sekoittuu ahdistusta. Miten sitä osaisi olla edukseen ja antaa pätevän vaikutelman? Olen ollut viikon flunssassa, miten saan punaisen nenän maisemoitua kuvien ottoon mennessä? Varjelkoon – missä kunnossa divarin puoli on ja ehdinkö siivota?

Tosiasiassa kannattaa tietysti olla vaan oma itsensä. Kiinni jää tavalla tai toisella, jos yrittää olla fiksumpi kuin onkaan. Mutta värivoidetta aion silti käyttää, ja runsaasti.

Miten toimittaja sitten keksi haluta tulla tänne? Ryttylän kyläkirjastossa järjestetään parin viikon kuluttua pieni joulutapahtuma. Sovimme toiminnanjohtaja Ulla Ollila-Perälän kanssa, että menen joulutapahtumaan myymään kirjoja ja lisäksi keksin hölmöillä paikalla Tekstitohtorin valkoisessa takissa. Vastaan kaikkiin kirjoittamista koskeviin kysymyksiin (esim. ”Emmä vaan tiedä”), kirjoitan reseptejä ja lähetteitä, taisin luvata lastoittaakin. Ulla laittoi tiedotteen tapahtumasta lähiseudun lehtiin ja tässä sitä ollaan.

Kerron huomenna miten meni. Jos meni huonosti, vaikenen iäksi… Muah hah haa…

 

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi