Toimittaja kommentoi

Kun toimittaja kirjoittaa juttuaan, on hänen pitäydyttävä arkirealismissa: mitä tapahtui, missä tapahtui ja mitä siitä seurasi. Omat mieltymykset ja mielipiteet on painettava pinnan alle ja pysyttävä pintatason tosiseikoissa, raportoiva siitä mitä asiantuntijat ja asianosaiset sanovat.

Lehden mielipide ilmaistaan pääkirjoituksessa. Omia mielipiteitään ja ajatuksiaan toimittaja voi esittää kolumnissa mutta niille on kehittynyt oma paikkansa myös asiajutun yhteyteen. Sitä kutsutaan useimmissa lehdissä kommentiksi.

Juttujen kommentointi on viime vuosina lisääntynyt. Kirjailija ja toimittaja Martti Linna arvelee nettisivuillaan, että niiden avulla pyritään lisäämään henkilökohtaista kontaktia lukijaan. Joku toimituspäällikkö arveli hänen mukaansa näitä pikku kommentteja myös täytteeksi siitä tapauksessa, että juttu itsessään ei kummoista uutista sisällä.

Kommentit avaavat aiheeseen syvällisen näkövinkkelin ja luen niitä itse mielelläni. On mukava nähdä mitä kollega todella asiasta ajattelee. Toisinaan olen kiusaantunutkin, jos esimerkiksi parikymppinen toimitusharjoittelija kommentoi jotain asiaa lapsellisesti tai kovin urautunut toimittaja ottaa aina saman asenteen tilanteessa kuin tilanteessa.

Itse kirjoitan kommentteja harvakseltaan, yleensä vain silloin kun asiasta tosiaan on omakohtaista kokemusta. Jokin aika sitten kirjoitin kärkevän kommentin kunnanvaltuuston työskentelytyylistä ja ilmapiiristä. Palaute jännitti mutta onneksi se oli miltei kokonaan positiivista, vieläpä ihmisten poliittisesta kannasta riippumatta.

Kommentti on taitolaji, sanoo Linna, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Kommenttejaan kannattaa säästää mutta kun siltä tuntuu, voi antaa palaa. Oma viimeisin kommentti nostaa edelleen sykettä mutta en todennäköisesti olisi kovin tyytyväinen itseeni, jos olisin jättänyt sen kirjoittamatta.

1 kommentti

  1. Thanks for the post!

Jätä kommenttisi