Titanic ja viestintä

Titanicin vajoaminen Atlantin aaltoihin vuonna 1912 on kasvanut yhdeksi aikamme eeppisimmistä tarinoista, josta on tehty ainakin kolme elokuvaa. Puhuimme Titanicista hiljattain eräässä nuorten ryhmässä, joka hiljeni kerrasta kuullessaan millainen klassinen esimerkki viestinnän epäonnistumisesta onnettomuus on.

Näin viestinnän professori Osmo A. Wiio tarinan kertoo:

Titanicin edellä samaa reittiä kulki Caledonia-alus. Sen miehistö huomasi ajojään, vältti törmäyksen ja sähkötti varoituksen perässä tulleelle Titanicille. Samaan aikaan juhlitulle purrelle tuli kuitenkin useita muitakin viestejä, joiden joukkoon tämä elintärkeä tieto hautautui. Niin Titanic törmäsi jäävuoreen. Viesti ei mennyt perille.

Nyt Titanicin kapteeni määräsi sähköttäjänsä kutsumaan Caledoniaa apuun. Alukset olivat näköetäisyydellä toisistaan. Caledonian sähköttäjä oli kuitenkin mennyt nukkumaan, eikä hänen hyttinsä ohi kulkenut perämies ymmärtänyt kuulemaansa sanomaa. Viestiä ei ymmärretty.

Koska apua ei alkanut kuulua, määräsi Titanicin kapteeni miehistönsä ampumaan hätäraketit. Oikean värisiä punaisia ei kuitenkaan löytynyt, joten avun kutsumiseen käytettiin valkoisia. Caledonialla hymyiltiin Titanicin ilonpidolle, koska raketteja pidettiin juhlien huipennuksena. Viesti ymmärrettiin väärin.

Caledonia jatkoi matkaansa ja Titanic upposi. Kaikki mikä pieleen voi mennä, myös meni. Vaikka esimerkki on todellisuudessaan karmiva, on se myös valtavan opettavainen. Viestintä on kahdenvälinen juttu, toinen pitäisi pystyä tavoittamaan ja viesti pitäisi saada perille tarkoitetussa muodossa. Kaikessa helppoudessaan kovin vaikeaa.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi