Suuren sarjakuvakirjan jäljillä

Kun katson valokuvaa lapsuudenkodistani, tulvii mieleen monenlaisia hajanaisia mielikuvia. Lapselle merkitsevät kotia asuttavat ihmiset mutta en kirjoita nyt heistä.

Kuvassa ei ole vuosilukua, tietenkään. Kuvanottohetki täytyy päätellä rakennuksista, puista ja pensaista. En muista taloa valkoisena, joten todennäköisesti kuva on otettu ennen syntymääni 1967 tai korkeintaan sen aikoihin. Ensin tuumin, etten muista taloa vastapäätä olevaa rakennustakaan mutta nyt muistan kuitenkin: se oli jonkinlainen matalana ja pimeänä hahmottuva vaja, jossa oli sekalaista tavaraa öljyisistä koneenosista pärekoreihin. Rakennuksen oikealla puolella oli jo lapsuudessani puretun tallin pohjaa.

Talon yläkerrassa on molemmissa päädyissä kaksi vinoneliöikkunaa. Kuvassa oikealla puolella olevan ikkunan takana oli minun kesähuoneeni. Siellä oli koulun huutokaupasta ostettu kahdenistuttava pulpetti, joka on sittemmin kulkeutunut nykyiseen kotiini Hausjärvelle. Vinokattoisessa kesähuoneessani oli myös sivustavedettävä sänky, jossa oli iso lampaantaljapeite. Veljeni oli nakutellut sisäseinälle raakalaudasta kirjahyllyn, jossa olivat aarteeni eli Aku Ankat, Asterixit, Lucky Luket, Tex Willerit, Pecos Billit (niistä en niin paljon välittänyt, halusin silloin realismia) ja Umpahpahit.

Nämä sarjakuvat olivat arkirakastajiani mutta sunnuntailemmittyni oli valtavan iso sarjakuvakirja, joka oli ilmeisesti jonkinlainen kokoelmapainos eri sarjakuvista. En muista sen nimeä, enkä muista mitä sarjakuvia siellä oli. Se oli kuitenkin iso ja ihana ja olen todennäköisesti perustanut vanhoilla päivilläni antikvariaatin vain siksi, että vielä joskus käsiini kulkeutuisi tuon kokoelman kaksoisveli.

Lapsuudenkotini seisoo edelleen niillä sijoillaan, siellä asuu nyt veli vaimonsa kanssa. Heidänkin lapsensa on jo kasvanut suureksi ja muuttanut pois. Kesähuoneeni taitaa olla kauniisti remontoidun talon varastotilaa, en ole siellä toviin käynyt. On mukava sulkea huoneen muisto aikakapseliin, vaalia sitä 11-vuotiaan itseni näkemänä.

Mutta jos Doc Brown laskeutuisi pihaan De Loreanillaan, hyppäisin varmasti kyytiin ja kääntäisin aikakoneen valitsimen vuoteen 1978.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi