Richard Mason, Meren huoneissa

Divariini kulkeutui heti sen alkuvaiheissa useampi kappale Richard Masonin Meren huoneissa -kirjaa, oli kovakantista ja oli pokkaria. Pyörittelin niitä sinne tänne, en lukenut, laitoin yhden arpavoitoksi johonkin kekkereihin.

En pitänyt kirjailijan naamasta kovakantisen laitoksen kansipaperin sisäliepeessä. Mieleen tuli liikaa se yksi brittinäyttelijä, josta en niin välitä. Näin sattumanvaraista ja tunteenomaista on joskus, tai itse asiassa usein, ihmispolon päätöksenteko.

Velvollisuudentunto käänsi kelkkani. Arvelin, ettei kirja kai voi olla huono, jos sitä on painettu niin paljon. Arvelin, että pitää tuntea kauppatavara ja laajentaa horisonttia. Lukemiseen meni silti pitkään, lauserakenteet olivat välillä kimurantteja, vaiheet raskaita, koska jotenkin tiesi mitä kulman takana odottaa. Luin kirjan silti loppuun, mikä on nykyään saavutus.

Tarina kertoo nuoruudessa tehtyjen valintojen vaikutuksesta läpi elämän. Kertojana on iäkäs mies, joka muistelee aikaa viidenkymmenen vuoden taa. Mason osaa kuvata hyvin ajautumisen problematiikkaa, mitä tapahtuu kun virta vie, kun sen antaa viedä. Tarinaan on helppo samaistua.

Kanteen poimituissa arvostelujen katkelmissa romaania verrataan Humisevaan harjuun ja luonnehditaan sitä goottilaiseksi romantiikaksi. Tiedä häntä mutta nyt pitää ilmeisesti lukea sekin vuosien jälkeen uudelleen. Kaksoiskappaleita on hyllyssä lukuisia.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi