Nyrjähdyksiä – Dostojevski-päivitys nro 2

Dostojevskin lukeminen on hidasta. Vika ei ole kirjailijassa, eikä hänen tekstissään vaan nykylukijassa. Dostojevskimäinen tyyli ei ole mitään klikkailu-journalismia vaan edellyttää pitkäjänteistä paneutumista kaikessa rauhassa. Kirjallista hidastamista, downshiftaamista parhaimmillaan.

Dostojevski on kirjallinen öljyvärimaalari. Kerroksia tulee kuin varkain ja kaiken runsauden keskellä alkaa oudolla tavalla samaistua sekoamaisillaan olevan Raskolnikovin mielen nyrjähdyksiin. Ei tiedä enää, mikä on totta ja miksi asiat tapahtuvat.

Täytyy myöntää, että tuuletin parina iltana päätäni lukemalla Dostojevskista ihmisenä ja kirjailijana. Kirjalliset tietäjät kertovat ankeasta lapsuudesta, kammottavasta valeteloituksesta ja sen jälkeen alkaneesta Siperian karkoituksesta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Dostojevski on yksi venäläisen ja jopa koko maailman kaunokirjallisuuden suurista.

Dostojevskin henkilöt eivät yleensä ole sympaattisia. Toisaalta he ovat hyvin inhimillisiä, eivät sinällään hyviä tai pahoja, vaan ihmisiä. Dostojevski pyörii ihmiselämän perusongelmien parissa, aiheet tuovat mieleen uskonnon ja filosofian perusteemat synnistä sovitukseen. Korkealentoisuutta ei tarvitse pelätä, Dostojevski osaa maadoittaa suuret kysymykset likaisiin sukkiin, säälittäviin juoppoihin ja tomeriin palvelijattariin.

Apu Dostojevskin lukupulmiin tuli kahdelta taholta. Lukupiiriin on ilmoittautunut vasta yksi lukija ja hänen kanssaan sovimme, että aloitammekin piirin vasta maanantaina 26.10. Lisää apua tuli eilisillan juttukeikalta. Innostui pelaamaan tyttöjen kanssa futista niin, että lopulta nyrjähti nilkka. Viisainta uppoutua laiskanlinnaan Dostojevskin ja mieleltään nyrjähtäneen Raskolnikovin kanssa ja antaa nilkan levätä. (Kuva: Eeva Kareinen)

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi