Lähde vieraille sivuille

Paljon puhutaan mukavuusalueesta. Siellä on lysti olla, koska kaikki on tuttua ja ennustettavaa. Siksi menemme aina tiettyyn markettiin, pukeudumme tiettyihin vaatteisiin ja hengailemme tiettyjen ihmisten kanssa. Lukijana tulee usein myös luettua tietynlaisia kirjoja, jopa samojen kirjailijoiden tuotantoa yhä uudelleen ja uudelleen.

Omalla mukavuusalueellani olisin edelleen minäkin, ellen olisi keksinyt ruveta pitämään divaria ja ohjaamaan harrastajakirjoittajia. Lueskelisin aina vaan historiallisia lukuromaaneja ja amerikkalaisten kertojien Pulizer-palkittuja eepoksia. Vanhan työväentalon salissa on karkeasti arvioiden 15.000 kirjaa. Olisipa pönttöä lukea toistuvasti vain sataa niistä ja jättää loput 14.900 hyllyyn.

Kaikkeen aloittamaani en ole mieltynyt. Tulos se on sekin ja olen oppinut lopettamaan kirjan surutta kesken. Huojuvaan pinoon lattialle ovat yksi kerrallaan päätyneet  Eiji Yoshikawan Musashi, Riina Katajavuoren Lahjat, Doris Lundin Eric, Jo Nesbon Panssarisydän ja yllätys, yllätys Enid Blytonin Viisikko ja aavejuna. Yritin ihan oikeasti lapsuuden suosikkia ja jäin sivulle 28 eli juuri siihen, kun aavejuna jyskyttää ensimmäisen kerran estradille. Kesken jääneistä kirjoistakin jää jotain mieleen ja osaan ehkä suositella tai jättää suosittelematta kirjaa asiakkaalle.

Yhtä paljon tuli positiivisia yllätyksiä, joista tahdon nostaa esiin erityisesti Eeva Joenpellon. En oikein tiedä, miksi en ole koskaan aiemmin lukenut Joenpeltoa. Klassista ennakkokäsityksen muodostamista, joka menee vikaan. Toisaalta en tiedä olisinko ollut ennen tätä ikää edes valmis Joenpeltoon.

Olen tunnettu siitä, että kirjoja on kesken kaikkialla. Joenpellon Vetää kaikista ovista on sattumoisin yläkerran hotelli helpotuksen kirja, joten se on edelleen kesken sivulla 150 mutta istunnot ovat alkaneet uhkaavasti venyä. Olen päässyt vähän enemmän sisälle murteeseen ja henkilöhahmot ovat syventyneet niin, että lähellä on se hetki, kun hiippailen kirja kainalossa pois vessasta. Se on ylennyksien ylennys mittapuuni mukaan: huussista yöpöydälle.

Mikä Joenpellossa viehättää? Ihmisten ja heidän pyrintöjensä tarkkanäköinen kuvaus, dialogin tasot, valtavat kaaret, joita Joenpelto piirtää taitavasti. En osaa sanoa, lukekaa itse – valinnanvaraa onneksi on:

  • Seitsemän päivää, salanimellä Eeva Helle 1946
  • Tulee sittenkin päivä…, salanimellä Eeva Autere 1950
  • Kaakerholman kaupunki, 1950
  • Veljen varjo, 1951
  • Johannes vain, 1952
  • Kivi palaa, 1953
  • Neito kulkee vetten päällä, 1955
  • Missä lintuset laulaa, 1957
  • Ralli, 1959
  • Syyskesä, 1960
  • Kipinöivät vuodet, 1961
  • Naisten kesken, 1962
  • Viisaat istuvat varjossa, 1964
  • Ritari metsien pimennosta, 1966
  • Halusit tai et, 1969
  • Vesissä toinen silmä, 1971
  • Vetää kaikista ovista, 1974 (Lohja-sarjan 1. osa) (HAA, olen siis vasta onneni alussa!)
  • Kuin kekäle kädessä, 1976 (Lohja-sarjan 2. osa)
  • Sataa suolaista vettä, 1978 (Lohja-sarjan 3. osa)
  • Eteisiin ja kynnyksille, 1980 (Lohja-sarjan 4. osa)
  • Elämän rouva, rouva Glad, 1982
  • Rikas ja kunniallinen, 1984
  • Jottei varjos haalistu, 1986
  • Ei ryppyä, ei tahraa, 1989
  • Avoin, hellä ja katumaton, 1991
  • Tuomari Müller, hieno mies, 1994
  • Uskomattomia uhrauksia, 2000

(lista on Wikipedian Eeva Joenpelto -artikkelista)

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi