Kunnanmiehiä luettu, Putkinotko aloitettu

Kokoonnumme kerran kuussa lukupiiriin Ryttylän kyläkirjastoon. Olemme valinneet lajiksemme kotimaiset klassikot. Lähdimme liikkeelle Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä ja siitä olemme vaeltaneet hitaasti mutta varmasti kohti uudempia aikoja lukien vuorotellen nais- ja mieskirjailijoiden teoksia.

Seuraava lukupiiri on tiistaina 15.5. klo 10.30-12.00. Siihen mennessä luemme Joel Lehtosen teoksen Putkinotko. Poikkeuksellisesti luemme nyt peräkkäin kaksi miehen kirjoittamaa kirjaa, ja sitten kaksi naisen kirjoittamaa. Tämä taktikointi siksi, että kesätauolla vuorossa on Maria Jotunin Huojuva talo, jossa on laajuutta peräti 600 sivua.

Pientä arviointia Kunnanmiehistä, jonka itse välttämättä halusin lukuohjelmaan. Kalle Kajander oli Hausjärven oma poika ja tunnen hivenen lukkarinrakkautta kunnallispolitiikkaan toimittajataustan vuoksi. Kalle Kajander syntyi vuonna 1862. Hän käväisi hiukan yliopisto-opinnoissa mutta ei niissä viihtynyt vaan palasi maanviljelijäksi Hikiään. Kajander ei koskaan avioitunut. Hän on kuuluisa Keski-Eurooppaan tekemistään polkupyörämatkoista, hän kävi pyörällä mm. Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Niin, juuri siinä, jonka muistona Pariisissa edelleen töröttää väliaikaiseksi tarkoitettu porttirakennelma, Eiffelin torni.

Kunnanmiehiä on Kajanderin pääteos. Hänen kirjoittamisensa motiivina oli usein kiukustuminen johonkin asiaan: metsien hakkaamiseen, laiskuuteen, epärehellisyyteen. Kunnanmiehiä-teoksen päähenkilö on tilallinen Anton Jussila, joka häärää kunnianhimoisesti kunnallisasiain hoidossa. Hän tulee tehneeksi hyvääkin mutta taustalla on usein oman edun tavoittelu. Hän esimerkiksi rakennuttaa omalle kylälle koulun lahjoittaen sille tontin ja 50 hirttä. Koulun opettajaksi hän junailee vastavalmistuneen tyttärensä ohi kokeneempien hakijoiden. Jussila on käytännössä moukka, joka yrittää nousta herraksi, jopa aina valtiopäivämieheksi saakka. Keinoja kaihtamatta hän pyrkimyksissään usein onnistuukin vaikka toki vastoinkäymisiä kokien.

Lukupiirimme mielestä Kunnanmiehiä oli oikeastaan aika tylsä kirja. Henkilöhahmoihin ei juuri halunnut samaistua, eivätkä niiden kohtalot jääneet kiinnostamaan. Kajanderin ansiot ovat tarkassa ja elävässä kuvailussa ja ihmisluonteen tutkiskelussa.

Merkille pantavaa oli, että mukana olleesta seitsemästä naisesta kukaan ei ollut aiemmin lukenut Kajanderia, saati Kunnanmiehiä. Kaikki ovat kuitenkin ahkeria lukijoita ja yksi syntyperäinen hausjärveläinen, jolla luulisi Kunnanmiehiä luetetun jo kouluaikana. Useimmat muista eivät olleet edes koskaan kuulleet Kalle Kajanderista. Vähemmän keskeiset kotimaiset kirjailijat jäävät siis helposti kuuluisampien aikalaistensa varjoon. Kalle Kajanderin hyvä ystävä, yhteen aikaan myös naapuri täällä Hausjärvellä oli muuan Juhani Aho, joka kyllä tunnetaan.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi