Kertovan tekstin kolme palikkaa

Käsittelimme viimeksi kirjoittajaryhmässä tekstin kolmea peruspalikkaa. Mieti, vain kolme – helppoahan tämä on!

Palikat ovat suora kerronta, kuvaus ja dialogi. Näistä koostuvat oikeastaan kaikki tarinat, romaanit ja novellit.

Voit harjoitella kaikkia kolmea näillä peräkkäisillä harjoituksilla:
1. Valitse kaksi saman perheen jäsentä ja laita heidät tekemään yhdessä jotain. Harjoituksen pääpaino on sillä, että sinä kerrot mitä tämä kaksikko tekee. 10 min.
2. Kuvaa toista valitsemistasi henkilöistä. Millainen hän on ulkonäöltään, millainen luonteeltaan, miten hänen olemuksensa ja tekemisensä valottaa luonnetta? Jos mahdollista, käytä eri aistimuksia apuna. Miltä hänen äänensä, kävelynsä, hengityksensä kuulostaa? Miltä hän tuoksuu, hiukset, vaatteet, iho? 10 min.
3. Kirjoita valitsemiesi henkilöiden välille dialogi. (10 min) Käytä repliikkiviivoja tähän tapaan:

– Mummi, miten paljon maitoa tähän pullataikinaan tulee, Venla kysyi.
– Puoli litraa. Vai jaksetaanko me tehdä isompi taikina?
– Jaksetaan, jaksetaan! Minä tykkään pullasta.

”Venla kysyi” on tässä ns. parenteesi, joka kertoo kuka puhuu. Niitten kanssa kannattaa olla säästeliäs. Venlan repliikki kertoo, että vastaaja on mummi, sitä ei siis tarvitse enää erikseen mainita. Vältä adverbeja parenteesin yhteydessä. Ei siis ”Venla kysyi kärsimättömästi”. Jos on oleellista tehdä selväksi, että Venla on kärsimätön, pitää mieluummin keksiä tapa ilmaista se itse repliikissä. Sen voi esimerkiksi tehdä toistolla.

– Mummi, miten paljon maitoa tähän pullataikinaan tulee? Mummi? Venla kysyi.

Toisaalta kärsimättömyydestä tai ainakin innosta kertoo myös Venlan toinen repliikki ”Jaksetaan, jaksetaan!”

Luettava, vaihteleva teksti syntyy juuri erilaisten kerrontatapojen vaihtelusta. Usein ne eivät erotu toisistaan pitkinä erillisinä jaksoina vaan peräkkäin saattaa olla ensin kertova virke, sitten kuvaava virke ja vielä kolmantena repliikki. Eri elementtejä sujahtaa helposti myös samaan virkkeeseen.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi