ISBN-numeron anatomia

Kirjojen oma sosiaaliturvatunnus on ISBN-numero. Lyhenne ISBN tulee englannin kielen sanoista International Standard Book Number. Isossa-Britanniassa kymmenisen vuotta aiemmin kehitetty järjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1972.

ISBN-tunnukseen kuuluu maagisten kirjainten lisäksi 13 merkkiä, jotka jakautuvat viiteen väliviivoilla erotettuun osaan.

Otetaanpa esimerkiksi yksi parhaista kirjoista kirjoittajalle, Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin. Sen yksilöivä tunnus on ISBN 951-9140-19-0.

Hetkinen – väliviivoilla erotettuja osia on vain neljä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että numerosarjoista ensimmäinen, EAN-13 -tunnuksen etuliite 978 puuttuu. Luihin ja ytimiin on julkaistu 2004. Uudet standardit ISO 2108 ja SFS-ISO 2108 valmistuivat vuotta myöhemmin.

Goldbergin kirjan tunnuksen numero-osuus alkaa Suomen maatunnuksella, joka on 951. Sitä voidaan pitää myös kieliryhmän tunnuksena. Myös tunnus 952 kuuluu Suomelle. Seuraava, yleensä pitempi numerojakso on kirjan kustantajan tunnus. Tässä tapauksessa 9140 merkitsee Kansanvalistusseuraa. Kustantajatunnus vaihtelee yhdestä viiteen merkkiin sen mukaan miten laajaa puljun kustannustoiminta on.

Numero 19 on juuri tämän kirjan julkaisutunnus ja viimeinen yksinäinen 0 on tarkistusmerkki.

Joissain vanhemmissa kirjoissa tarkistusmerkki on voinut olla X-kirjain mutta enää se ei voi sitä olla, sillä tarkistusmerkki lasketaan nykyään vastaavan EAN-13 laskukaavalla.

Englantia puhuvissa maissa törmää esimerkiksi numerosarjoihin ISBN 978-0-521-53989-0 ja ISBN 978-1-84064-454-8. Tunnukset 0 ja 1 ovat englanninkielisen kielialueen tunnuksia ja niitä käyttävät vaikkapa Britannia, USA ja englanninkielinen Kanada.

ISBN-järjestelmää johdetaan kansainvälisestä ISBN-keskuksesta Lontoosta. Suomen kansallinen ISBN-keskus sijaitsee Kansalliskirjastossa.

(Lähde: http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/isbn.html#ISBN-tunnuksen rakenne)

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi