Hyvä valokuva tiedotteen kaveriksi

En itse ole kaksinen valokuvaaja kahdesta syystä: tekninen puoli ei kiinnosta pätkääkään ja joskus koen kuvaajana olevani häiriöksi. Jälkimmäinen seuraa ensimmäistä, sillä vähäinen kiinnostukseni oikeisiin asetuksiin pakottaa ottamaan monta kuvaa ja siten häiriköimään tilanteita turhanpäiten.

Kuten kaikki amatöörit, tiedän kuitenkin millainen hyvä valokuva on. Sinäkin tiedät, kun analysoit erilaisia kuvia käyttöyhteyksissään.

Hyvällä lehtikuvalla on oikeastaan vain kaksi vaatimusta. Kuvassa pitäisi olla ihmisiä toiminnassa ja kuva pitäisi olla tarpeeksi läheltä. Näissä kahdessa asiassa ovat varmaan myös kuvanoton suurimmat haasteet, koska hyvä toimintakuva edellyttää oikea-aikaisuutta ja tarpeeksi lähelle meneminen, ainakin ilman kelpo objektiivia edellyttää rohkeutta.

Ei hyvälle lehtikuvalle oikeastaan sitten paljon muita vaatimuksia olekaan. Valaistuksen pitää olla kunnossa, mikä on monissa sisätiloissa haasteellista. Eläköön valkoiset katot ja seinät, joista saa salamalla lisävalaistusta! Rajauksen olisi hyvä keskittyä olennaiseen. Jos on tarkoitus kuvata pitsinnypläystä, niin mennään niihin nyplääjän käsiin, eikä tyydytä ottamaan yleiskuvaa kansalaisopiston koko käsityösalista.

Yhdistysten olisi hyvä kerätä toiminnastaan kuvapankkia. Yleensä joukosta löytyy ainakin yksi ihminen, jota kuvaaminen kiinnostaa ja hänelle se tietysti kannattaakin antaa tehtäväksi. Nettisivuilla yksi hyvä kuva päihittää pitkän ja tylsän tekstilätinän helposti, kuvasarja korvaa jo vaikka mitä sepustuksia.

Innokkaan kuvaajan on ymmärrettävä vain yksi asia edellämainittujen lisäksi: lehtikuvaksi tarkoitetun otoksen on oltava kooltaan vähintään pari megaa, mieluusti enemmän. Netissä julkaisuun riittää noin sadan, parinsadan kt:n kuva. Kannattaa ottaa kaikki kuvat suurina tiedostoina varmuuden vuoksi ja pienentää nettiin menevät erikseen.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi