Hirvisaari on kovan luokan ammattilainen

Lukijan ja kirjan kohtaaminen on usein varsin sattumanvarainen prosessi. Siihen vaikuttavat suositukset, kirjan kansi ja takakansi, media, fiilis, kirjojen aihepiiri, genre. Ennenkaikkea siihen vaikuttavat mielikuvat.

Omissa mielikuvissani Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) tuotanto ei ole ollut minun juttuni. Käsityksen taustalla ovat varmaan olleet kaikki edellä mainitsemani seikat. Lopullinen niitti lie ollut kirjailijan permanentti. Olen laittanut yhtäläisyysmerkit kampauksen ja kirjojen välille. Tietyllä tapaa se tosiaan kuvaa tuotantoa mutta tapa on itse asiassa hyvin miellyttävä.

Laila Hirvisaari on nimittäin kirjailijana ammattilainen. Sain divariin erän hänen tuotantoaan ja aloitin testaamisen Sonjasta, Hirvisaaren vuonna 1993 aloittaman uuden sarjan avausteoksesta. En tiedä millaisena kirjailijan tuotantoa paremmin tuntevat sen näkevät mutta minuun se puri. Nyt luen jo sarjan kakkososaa eli Valkoakaasioita, joka ilmestyi Sonjaa seuraavana vuonna.

Lukiessani olen ajatellut, että Hirvisaari on kansainvälistä tasoa. Hämmästyin, kun katsoin kirjailijan teoksista tehtyjen käännösten luetteloa. Käännöksiä on lähinnä vain viroksi ja käännetty on lähinnä vain juuri Sonja-sarja. Juuri nyt olisi tuhannen taalan paikka kääntää Sonjaa uusille kielille, sillä sarja on arvaamattoman ajankohtainen.

Sonja on yläluokkainen venäläistyttö, jonka elämänvaiheet ajoittuvat vuosisadan vaihteen tienoille. Sonja seurustelee Romanovien kanssa ja liikkuu samoissa piireissä keisariperheen kanssa. Elämä on yltäkylläistä ja sitä helpottaa entisestään satapäinen palveluskunta. Pinnan alla kuitenkin kytee ja on yllättävän mielenkiintoista seurata tarinaa vaikka periaatteessa tietää miten siinä käy. Sonjan stoori liippaa myös meitä suomalaisia, sillä tarinassa on mukana Mannerheim.

Sonja-romaani toi Hirvisaarelle Lukijan Finlandian vuonna 1993. Lukuisia muitakin palkintoja voittanut Hirvisaari sai professorin arvonimen kesäkuussa 2002.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi