Ei mitään uutta auringon alla

Toisia ei historia kiinnosta pätkän vertaa, toisia se kiehtoo valtavasti. Kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Ehkä siksi minuun ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt kirja on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

Luin kirjan ensimmäisen kerran muistaakseni alle parikymppisenä. Silloin kiehtoi tietysti myös tarina onnettomasta rakkaudesta.

Nyt Sinuhe kuuluu kotimaisen kirjallisuuden kaanoniin, laatuteoksiin, jotka jokaisen kirjallisuudesta jotain tietävinään olevan pitää olla lukenut. Ilmestymisajankohdan aikalaisten ns. sivistyneistölle Waltari oli kallellaan viihdekirjoittajien suuntaan, eikä Sinuheakaan välttämättä katsottu kulttuurikodeissa suopeasti. Näin se aika muuttuu.

Sinuhen tekee viihdyttäväksi se, että siinä on monenlaisia aineksia: seikkailua, rakkautta, juonittelua, jännitystä ja huumoria. Palvelija Kaptah pitää usein huolen huvittavasta vireestä.

Sinuhe sanoo paljon suuria sanoja elämästä ja ihmisestä, siitäkin pidän. Tästä otsikko, ei mitään uutta auringon alla. Tätä kirjoittaessani olen kuumeisesti yrittänyt muistella kirjassa usein käytettyä vertausta sittisontiaiseen. En kuolemaksenikaan muista sitä, kerro kommenttina jos sen muistat. Tai sitten pitää vaan lukea kirja ehkä neljännen kerran.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi