Deadline pakottaa puristamaan

Avustan säännöllisesti viikottain ilmestyvää paikallislehteä nimeltä Etelä-Hämeen Lehti. Lehti lähtee painoon keskiviikkona aamupäivällä, puolenpäivän tietämillä. Jutut pitäisi toimittaa taittovalmiina tiistain aikana. Joskus on pakko tehdä tiistai-iltana vielä joku keikka, esimerkiksi Hausjärven kunnanvaltuusto kokoontuu vasta silloin. Tässä tapauksessa jutun pitäisi olla lehdessä mieluusti aamukahdeksaan mennessä, kun taittaja tulee töihin.

Se hetki, kun juttu pitää viimeistään olla kirjoittajan osalta valmis on deadline. Hetki on usein tuskantäytteinen, kahvinkyllästämä ja räjähdysherkkä. Jostain maailmankaikkeuden yleiseen järjestykseen liittyvästä hämärästä syystä joku juttu jää usein tehtäväksi deadlinen porteilla.

Deadline – kuollut viiva – on tunteita herättävä, kuvaava käsite ja journalismista se on vakiintunut kaikkeen muuhunkin toimintaan, jossa lopputuloksen pitää olla valmis tietyllä kellonlyömällä.

Ihmiset suhtautuvat deadlineen kukin persoonansa mukaan. Itselläni ei tulisi mistään koskaan valmista, ellei olisi deadlineja. Korkeintaan vessan siivouksesta mutta toisaalta siihenkin on deadline – kun vieraat saapuvat.

Työelämä ja elämä muutenkin ovat aika hektisiä nykyään. Helpottaa jos osaa asettaa itselleen pieniä deadlineja pitkin allakkaa. Opiskelun esseen deadline torstaina, pohjatiedon lueskelu seuraavaa varten tehtynä sunnuntaihin puoleenpäivään. Deadline ei ole julma pyöveli vaan tunnollinen ja säyseä osastopäällikkö. Ainakin niin kauan kuin tottelet sitä.

Ei kommentteja vielä.

Jätä kommenttisi